Hän
lähestyy Adamia Sulhasen kuolemalla ja haluaa Adamin kuolemaa, jotta uusi Adam
47
voisi syntyä ja synnyttää uutta elämää. (PDS 462, 475–479, Solski 2006: 337, 351,
Schmitz 1993: 25.)
Isyyden säteily käsittelee monia muista Wojtyłan teoksista tuttuja
antropologisia teemoja kuten yksinäisyys, alastomuus, häpeä, lahja ja Jumalan
kaltaisuus. Erityispainotuksena tässä näytelmässä on kuitenkin kypsyminen isyyteen.
Isyys näyttäytyy prosessina, jossa on luovuttava egoismista, tultava lapseksi ja
avauduttava rakkaudelle. (Zarębianka 2006: 325–331, Solski 2006: 341.)
Johtopäätökset
Työn johtopäätöksenä voidaan todeta, että Karol Wojtyłan kolme näytelmää
muodostavat todellisen antropologisen trilogian. Kaikissa kolmessa näytelmässä
esiintyy Adamin hahmo, joka kehittyy historiallisesta henkilöstä ajattomaksi
jokamieheksi. Kun kolme suurta näytelmää luetaan Wojtyłan elämän ja muun tuotannon
valossa, voidaan listata neljä pääteesiä niiden edustamasta ihmiskuvasta.
1. Ihmispersoona on luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaisuudeksi. Tämä 1. Mooseksen
kirjan (1:26–27) opetus oli Wojtyłalle perustavanlaatuinen totuus, jonka hän
halusi ilmaista näytelmissään. Adam Chmielowski löysi kutsumuksensa, kun
hän oppi näkemään köyhissä Jumalan ”kuvan ja kaltaisuuden”. Korukauppiaan
pajan Adam opetti Annalle ja Stefanille, että inhimillisen rakkauden on
heijastettava Rakkautta. Isyyden säteilyn Adam pohti myös Jumalan kuvan
problematiikkaa vertaillessaan yksinäisyyden ja isyyden teitä keskenään.
2. Kristus paljastaa ihmisen ihmiselle itselleen. Adam Chmielowski muuttui veli
Albertiksi, kun Kristus-kuva sai hänet ymmärtämään, että köyhät kerjäläisetkin
ovat hänen veljiään. Sulhanen paljastaa Korukauppiaan pajassa Annalle, että
hänen on rakastettava Stefania. Isyyden säteilyssä Kristus on esimerkki
rakkauden riskin ottamisesta, joka johtaa pois yksinäisyydestä ja egoismista.
Kristuksen
kaltaiseksi
tuleminen
vaatii
lapseksi
tulemista,
minkä
laiminlyömisestä sekä toisen näytelmän Anna ja Stefan että viimeisen näytelmän
Adam kärsivät.
3. Ihminen löytää itsensä tekemällä itsestään vilpittömän lahjan. Kristuksen
esimerkki vahvistaa myös sen, että ihminen löytää itsensä antamalla itsensä
lahjaksi. Veli Albert antoi itsensä Jumalan ja lähimmäisen palvelukseen ja valitsi
48
täten ”suuremman vapauden”. Krzysztof ja Monika murtautuivat peloistaan ja
ottivat vastaan rakkauden haasteen antamalla itsensä toisilleen. Samoin Isyyden
säteilyn toisessa osassa Adam löysi kutsunsa isyyteen tekemällä itsestään lahjan
Monikalle.
4. Kypsyminen rakkauteen ja vastuullisuuteen on vastalääke yksinäisyydelle ja
egoismille. Wojtyła tulkitsee teologiset synnin ja lunastuksen käsitteet
omaperäisesti ja ihmiskeskeisesti. Langenneen ihmisen tila on yksinäisyyden ja
egoismin tila, jossa ihminen haluaa sulkeutua itseensä. Tällaista tilaa kuvasivat
esimerkiksi Korukauppiaan pajan Monika ja Isyyden säteilyn Adam. He
vapautuivat kuitenkin kypsymällä rakkauteen, joka ei ole pelkkä tunne vaan
tahdon valinta.
Lunastettu ja kypsä ihminen on vapaa, rakkauden muovaama ja vastuullinen
ihminen, joka ei enää ole yksin. Hän on lahjan ja kommuunion ihminen.
Tällainen on Karol Wojtyłan näytelmien antropologinen sanoma.
49
Źródła i bibliografia
Buttiglione, Rocco. Kilka uwag o sposobie czytania Osoby i czynu. Tłum. Tadeusz Sty-
czeń, w: Wojtyła, Karol. Osoba i czyn oraz inne studia antropologiczne, 9 – 41. Towa-
rzystwo naukowe KUL, Lublin 2010.
Ciechowicz, Jan. Z Wadowic w świat. Karol Wojtyła i teatr, w: Zarębianka, Zofia i